Kivut loppuivat…

Hemmon vointi ei lauantaiaamuna ollut todellakaan hyvä. Menimme Espoon eläinsairaalan kontrollikäynnille, jossa Hemmo todettiin alilämpöiseksi (36.2) ja kuivaksi. Hemmolle annettiin taas nestettä ja sille laitettiin häkkiin lämpöpeitteet sekä puhallettiin sinne lämmintä ilmaa.

Kun klo 17. aikaan mentiin Hemmoa hakemaan, sen tila oli sellainen, että vaihtoehtoja oli tasan kaksi: tehohoito Yliopiston eläinsairaalassa (YES:ssä) tai nukutus. Kotona Hemmo ei olisi selvinnyt sunnutai-iltapäivään, jolloin se taas olisi joutunut nesteytykseen.

Hemmon vointi parani päivän aikana, eli lämpö nousi normaaliksi ja eläinlääkäri uskoi Hemmon voinnin tehohoidosta edelleenkin kohenevan, päätimme viedä Hemmon tehohoitoon YES:iin.  Lähdimme Marjaanan kanssa matkaan hyvillä mielin, koska Hemmo oli rauhallinen ja tuskaton. Väsynyt Hemmo oli ja lepäsi auton takaosassa rauhallisesti.

Hemmo otettiin sisään YES:iin  ja kotiin lähtiessämme eläinlääkäri kertoi Hemmon tilasta ja kertoi toimenpiteistä ja tutkimuksista joihin heidän oli tarkoitus ryhtyä. Minulta kysyttiin elvytetäänkö Hemmoa, jos sen tila romahtaa, johon vastasin että Hemmoa ei enää elvytetä.

Yhtä levollisin mielin ei ajeltu kotiinpäin, vaan sanoinkin Marjaanalle, etten usko Hemmon enää tältä reissulta palaavan takaisin kotiin. Eikä aikaakaan, kun eläinlääkäri soitti, että Hemmon tila on romahtanut. Me teimme u-käännöksen melkein kotiovelta ja palasimme hyvästelemään Hemmon.

Alla eläinlääkäri Vilhelmiina Huuskosen yhteenveto:

Yliopistolle tuotaessa Hemmo oli heikko, sen syketiheys oli korkea ja se aristi erittäin voimakkaasti vatsaontelon koskettamista. Hemmo sai suonensisäistä nesteytystä ja voimakasta kipulääkitystä ensiapuna, mutta se ei vastannut hoitoon. Hemmon vatsaontelo tutkittiin ultraäänellä, jolloin havaittiin sinne kertyneen suuren määrän vapaata nestettä. Vatsaontelon nesteestä otettiin punktaattinäyte, jonka perusteella Hemmolla todettiin septinen peritoniitti (vatsakalvontulehdus). Septinen peritoniitti on vakava tila, ja indikaatio vatsaontelon uudelleen avaamiselle. Hemmon huonon kunnon ja erittäin varauksellisen ennusteen vuoksi suosittelimme Hemmon eutanasiaa. Hemmon ruumis toimitetaan patologille tutkittavaksi.  Otamme osaa suruunne.

Hemmo nukkui pois (nukutettiin) 8.11.2008 klo 21:40 Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Olimme Hemmon kanssa koko toimenpiteen ajan sitä silitellen ja sille jutellen. Hemmo nukkui pois rauhallisesti ilman kipua ja tuskaa. Nyt Hemmolla on hyvä olla ja minullakin rauha, kun tiedän ettei Hemmolla enää ole minkäänlaisia kipuja.

Hyvää matkaa mamman ja papan poika “Hemppa”  ja kiitos että olet  ollut olemassa, olit meidän lauman ilopilleri aina kujeet ja metkut mielessäsi. Nyt katselet meitä sieltä pilvenhattaran reunalta.

Ei hellitä…

Hemmon “tauti” edelleenkään, vaan herra vietti taas koko keskiviikkopäivän Espoon eläinsairaalassa tiputuksessa.

Töistä tullessani kävin hakemassa kaverin kotiin. Hoitaja “Kati” antoi kotiutusohjeet ja kertoi Hemmon syöneen siellä iltapäivällä hyvällä ruokahalulla. Oma mielikin oli iloisempi, koska koira oli huomattavasti paremmassa kunnossa ja pirteämpi.

Yön aikana Hemmo oli oksentanut kaikki mitä oli päivän aika syönyt (oksennuksen esto lääkitys lopetettiin), mutta oli juonut vesikuppinsa tyhjäksi, joten päätin jättää sen päiväksi kotiin, vaikka ei suostunutkaan aamulla syömään mitään.

Tänään töistä tullessani löysin Hemmon taas alakuloisena oksennusten keskeltä, ruokakuppiinsa ei ollut koskenut ja vesikupin vesipinta samalla tasolla kuin aamulla.  Koska Hemmolle ei oikein mikään ruoka maistu, niin hain kaupasta A-piimää ja syötin Hemmolle ruutalla piimää, että saisi vatsaansa edes jotain. Lisäksi sain Hemmon syömään kädestä muutaman pikku koirannappulankin.

Soittelin eläinlääkäriasemalle ja kerroin Hemmon kuulumiset ja sain ohjeen viedä Hemmo taas sinne nesteytykseen, koska menee niin kuivaksi kun ei syö eikä juo riittävästi. Hemmon viettää illan siellä, mutta yöksi haen Hemmon kotiin. Eläinlääkärit pitivät miitinkiä ja päättivät, että Hemmon vatsa tulisi tähystää ja tarvittaessa leikata.

Niinpä vien huomenna aamulla Hemmon taas eläinlääkäriasemalle, jossa vatsa tähystetään ja tarvittaessa leikataan. Toivottavasti vihdoin löytyy syy Hemmon pahaanoloon.  Jännittää, pelottaa ja itkettääkin.

Huomenna on työpaikkani 15-vuotisjuhla, jossa saan Kauppakamarin 15-vuotis merkit rintaani, kun olen palvellut samalla työnantajalla tuon ajan. Juhlamieltä ei kyllä tässä vaiheessa ole yhtään, kun koira on tuossa kunnossa. Mennään siis Bjacken kanssa huomenna illalla juhlimaan, mutta menemme autolla ja ajan itse juhlapaikalle ja siltä pois. Onneksi Marjaana asustaa tällä hetkellä täällä  meidän luona “parakissa” ja voi toimia koirahoitajana huomisiltana, kun emme itse ole paikalla.

Pitäkää Hemmolle peukkuja – toivottavasti kaikki menee hyvin – kiitos!

Paljon Onnea vaan…

Wallu sisaruksineen täyttää tänään 5-vuotta. Onnea vaan kaikille!

Ei kyllä Wallusta ikinä uskoisi, että herra on jo tuon ikäinen - on sen verran lapsenmielinen!

Ei kaksi ilman kolmatta…

Hemmo edelleen huonossa kunnossa, ei syö eikä juo kun pakottamalla ja koira todella kuivassa kunnossa. Oksentelee ja on erittäin väsynyt.  Niinpä matkattiin uudemman kerran Espoon eläinsairaalaan päivystykseen, joka aukesi klo 14.00.

Hemmo laitettiin taas tiputukseen ja se sai 1 litran nestettä suoneen 4,5 tunnin aikana sekä oksennuksen estolääkkeen lisäksi Hemmon vatsasta otettiin uudet kuvat ja tutkittiin veri.

Siellä se sunnuntaipäivä hurahti ja kotiuduimme klo 20. aikaan. Hemmo nesteytyksen vuoksi taas huomattavasti pirteämpi ja oli ahnaasti menossa ruokakipolle, mutta valitettavasti saa tänään vain ja ainoastaan riisin keitinlientä ja huomisesta alkaen lusikallisen riisiä tuohon liemeen useamman kerran päivän aikana.

Toivon todella, että tauti menee näillä lääkärikäynneillä ohi ja että Hemmo tulee taas kuntoon. Kyllä menee wiipotin nopeasti huonon näköiseksi, kun ei syö eikä juo pariin päivään.

Paluu arkeen…

Oltiin Littlen ja mieheni kanssa lomailemassa Kanarialla Puerto Ricossa. Lomaviikko kului lepäillen, aurinkoa ottaen ja hyvin syöden. Sää suosi meitä, kun aurinko paistoi täydeltä terältä koko lomaviikon ajan.

 Alla kuva hotellin yläuima-altaalta ja hotellin pihapiiristä.

 

 

 

 

 

 

Pimeään ja sateiseen Suomeen palattiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja paluu arkeen tapahtuikin heti torstaina, kun sain viedä Samun eläinlääkäriin virtsavaivojen vuoksi.

Samu on juonut koko ikänsä paljon, mutta nyt veden litkintä on lisääntynyt huomattavasti ja sen myötä myös pissalla käyntien tarve. Olen palkannut lapsityövoimaa eli kenneltyttömme “Linda” käyttää Samua ulkona päivän aikana, jottei sen tarvitse pidätellä ihan kokopäivää, kun ollaan töissä. Samulta otettiin verikokeita sekä virtsanäyte, jotka lähetettiin tutkittavaksi ja tulokset saan maanantaina. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

No perjantaina olikin sitten Hemmon vuoro mennä eläinlääkäriin, kun alkoi oksennella ja vatsa meni kuralle. Hemmon vointi oli todella huono, koska tuolle syömäahmatille ei edes ruoka enää maistunut. Hemmo vietti perjantaipäivän tiputuksessa ja haimme sen illalla kotiin, jolloin koira oli ihan eri oloinen kuin aamulla. Eläintenhoitaja kertoi, että Hemmon piristyessä herra oli alkanut itse purkaa tiputusjutskia, joten letkut otettiin pois.

Lääkäristä lähdettäessä saatiin ohje poistaa Hemmon jalasta side, kun tullaan kotiin, mutta olisihan mun pitänyt koirani tuntea ja ottaa se side pois jo autoon laitettaessa, koska niinhän siinä kävi, että sidettä ei jalassa enää kotiin tultuamme ollut, joten herra oli syönyt sen ja nyt sitten annetaan parafiiniöljyä, että saadaan se side tulemaan ulos ilman, että tarvitsee taas mennä lääkäriin!

Hemmo sai suolistoantibioottikuurin ja vatsahapposalpaajaa. Toivottavasti  tauti menee noilla ohi, side poistuu normaalia kautta itsestään ja saadaan taas koira kuntoon.

Ennen matkaa…

Ollaan lähdössä viikoksi Gran Canarialle (Puerto Ricoon) aurinkoa ottamaan ja lataaman akkuja pimeää syksyä varten.

Matkalle lähtee Bjacke, Little ja minä. Littlen koirat menevät loman ajaksi hoitoon Mäntsälään. Meidän “nuorin poika” vaimonsa ja koiriensa kanssa muuttaa viikoksi meille asumaan ja hoitamaan meidän koiria.

Hieman jo alkaa olla matkakuumetta! Tämä on ensimmäinen reissu, jolle en ole alkanut pakata matkalaukkua jo paria viikkoa ennen lähtöä, koska tällä kertaa on tarkoituksena, että mun matkalaukussa ei ole ylipainoa jo lähtiessä kuten yleensä. Saas nähdä kuin muijan käy?

Toivottavasti meitä odottaa aurinkoinen ja rentouttava lomaviikko.

Tiistaiharkat 23.9.2008 Hyvinkäällä…

Tänään lähdimmekin harkkoihin Hyvinkäälle Hemmon ja Wandan kanssa. Ilopilleri oli ystävällisesti ottanut meille vuoronumeron, joten koirat pääsivät juoksemaan melko pian saapumisemme jälkeen.

Lämmittelyjen jälkeen laitoimme koirat 280 m kopista matkaan. Hemmo sai tällä kertaa hyvän lähdön, vaikkakin odotellessaan hyppelehti kopin kattoon siihen malliin, että välillä pelkäsin sen tulevan kopista katon kautta pois. Wanda seurasi Hemmoa ja sai sen kiinni ensimmäisessä kaartessa ja meni Hemmosta jo ohikin, mutta sitten Wanda kompuroi tai ainakin menetti juoksurytminsä ja sen seurauksena Hemmo pääsi uudelleen keulille. Maalisuoraa tultiin melkeinpä rintarinnan. Hemmo oli maalissa ensimmäisenä aikaan 19.04, joten Wandan aika oli varmastikin 19.06 luokkaa.

Me pääsimme lähetemään kotiin hyvissä ajoin, mutta Ilopilleri jäi sinne vielä odottelemaan oman koiransa juoksuvuoroa (juoksi eri matkaa), vaikka olikin tullut paikalle jo paljon ennen meitä. Kiitokset vaan Ilopillerille vuoronumeron varauksesta!!!

Tiistaiharkat 5.8.2008 Kartanolla…

Menin jo ajoissa Wallun kanssa Kartanolle, että saataisiin alkupään juoksunumero.  Wallu juoksi tänään 350 m yksin ilman kuonokoppaa ja Wallun aika oli 23.55. Wallu jopa veti radan vierellä viehettä kohti, kun se lähti liikkeelle.

Oli taas ihan mukava ilta koirakavereiden kanssa. Ja oli kiva pitkästä aikaa nähdä “Vatukkakin” , kun hän tuli käymään Kartanolla!!!

Hiekkaa ja uimista…

Lähdettiin Littlen kanssa lauantaina aamupäivällä kello 10:00 aikaan ajelemaan kohti Poria ja Yyterin “koirien hiekkarantaa”. Samalla reissulla käytiin moikkaamassa Erjaa perheineen.

Matkalle mukaan koiristamme lähtivät vain Wanda ja Hemmo. Matka sujui jouhevasti, vain Hemmo piti ärsyttävää ininää takakontissa ja sitä sai vähän väliä komentaa hiljenemään ja käymään makaamaan. Hemmo ei ikinä ole oikein pitänyt henkilöautolla matkustamisesta eikä se myöskään kunnolla siellä lepää vaikka matka olisi pitkäkin. Asuntoautossa Hemmokin nautti matkan teosta ja loikoili siellä koirien takavuoteella aina ketarat kohti kattoa.

Poriin päästyämme kävimme ensin Erjan luona ja sieltä ajelimme paikalliseen Heseen nauttimaan megapurilaiset, jonka jälkeen suuntasimme auton keulan kohti koirarantaa. Rantaan päästyämme totesimme paikan aivan mahtavaksi ja että siellä paikalla oli meidän lisäksi vain 3-4 koiraa, joten tilaa juosta ja leikkiä tuolla noin kilometrin pituisella koirarannalla oli yllin kyllin.

Hemmo rakastui veteen ja porhalsti menemään sinne tänne välillä sukeltaen. Marjaanan ottamista kuvista kyllä näkee miten Hemmo nautti vedestä ja Wandan seurasta.

Wanda piti enemmän ehkäpä rantahiekassa juoksusta, kun se pallo suussaan paineli menemään niin, että hiekka vaan pöllysi.

Välillä otettiin koiruudet rantaan ja laitettiin “kylpyviitat” päälle, koska päivä ei kuitenkaan ollut kovinkaan aurinkoinen ja auton lämpömittari näytti +19 astetta. Kun koiruudet kuivuivat ja lämpenivät niin ne mennä hyppelivät takaisin veteen – niillä oli tosi hauskaa.

Oli todella kiva päivä ja Hemmokin oli melkein koko kotimatkan hiljainen. Wanda matkusti kyllä hienosti ilman ininöitä. Kotiuduimme reissulta kello 19 aikaan, joten pikkuretkeemme meni koko päivä.

Treeniä ja erilaista treeniä…

Keskiviikkoiltana lähdettiin Littlen ja hänen koiriensa sekä Wallun kanssa töiden jälkeen ajelemaan kohti Hyvinkäätä ja siellä olevia hiekkakuoppia. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Myös Mummo ja Vaija tulivat paikalle Bessin kanssa.

Koirat juoksivat kuopilla vapaana aina kukin vuorollaan, ettei sattuisi haavereita. Wanda juoksetti Wallua perässään, kun Wandassa oli vielä niin hyvät tuoksut, että Wallu sekosi täysin. Mutta sai kyllä Wallu liikuntaa, kun yritti pysyä Wandan vanavedessä. Wanda nimittäin tykkäsi kovin olla “takaa-ajettavana”.

Kuopilta ajeltiin vielä Mummon ja Vaijan pihaan testaamaan ja näyttämään Marjaanan hommaamaa “jalkaviehettä”. Mainio vehje ja todella helppo käytettävä ihan yksinkin.

Oli mukava ilta ja tällä kertaa erilaista treeniä. Kotiuduimme kello 21:30 aikaan ja täytyy sanoa, että Mäntsälästä Helsinkiä kohti ajellessamme ei auton takakontista kuulunut  minkäälaista ääntä eikä näkynyt yhtään koiranpäätä pystyssä.

Torstai-iltana, kun sain leikattua ylä- ja alatarhan ruohot työnnettävällä “ekoclip” leikkurillani, vein jokaisen oman koirani yksi kerrallaan alatarhaan riekkumaan “jalkavieheen” kanssa.

Vanha Samukin innostui vallan moisesta vieheestä ja oli aivan töpinöissään. Tänä iltana, kun Wanda ei tuoksuineen ollut paikalla, myös Wallu nappasi reilusti vieheestä kiinni ja ajoikin sitä innoissaan. Hemmo leikki vieheellä kuten muillakin (ei näe mitään muuta kun vieheen). Dippy juoksi kyllä vieheen perässä, mutta “hyi” kun se olisi pitänyt ottaa suuhun.